tiistai 18. syyskuuta 2012

Ali Shaw: The Man Who Rained



Ali Shaw: The Man Who Rained. Atlantic Books, London 2012. 261 sivua.

Elsa on nuori nainen, jonka isä on kuollut ukkosmyrskyssä. Elsa ottaa etäisyyttä äitiinsä ja miesystäväänsä ja lähtee selvittelemään ajatuksiaan kaukaiseen kaupunkiin, jonka on siihen mennessä nähnyt vain lentokoneesta. Thunderstown on lumoava paikka, jossa sää herää eloon ja auringonsäteetkin tanssivat aivan oikeasti. Kiehtovien sääilmiöiden, lojaalin ystävyyden ja vilpittömän rakkauden lisäksi Elsa törmää kuitenkin myös ihmisten kapeakatseisuuteen, ennakkoluuloihin ja julmuuteen.

Ali Shaw vie lukijan jälleen suoraan sadun maailmaan. Hänen esikoisromaanissaan oltiin meren ja soiden ympäröimällä saarella, ja nyt vuorien ympäröimässä Thunderstownissa, jossa sääelementit muuttuvat niin eläviksi, että lukijakin herkistyy aivan eri tavalla tuulen kevyesti poskea pyyhkäisevälle kosketukselle ja auringonsäteiden kujeilevalle leikille. Kun pääsee siirtymään sadun maailmaan, siihen eläytyy niin, että samat salaperäiset aistimukset siirtyvät myös omiin kävelyretkiin luonnossa.

Shaw on nuorehko englantilainen mieskirjailija, joka kirjoittaa romanttisia satuja aikuisille. Hän näkee luonnon elementit herkällä ja huomioivalla silmällä. Hänen esikoisromaaninsa Tyttö joka muuttui lasiksi ilmestyi viime vuonna suomeksi Atenan kustantamana ja rakastuin siihen päätä pahkaa. Kun sitten luin kuvauksen tästä hänen uudesta kirjastaan, olin kuin pistoksissa, sillä ukkonen on aina kiehtonut minua. En malttanut odottaa, että kirjailijan uusi teos suomennetaan, vaan etsin sitä lähikirjastostani englanniksi ja suureksi iloksi myös löysin! Kävelin kotiin kirjaa varovasti kaksi käsin edessäni pidellen, kuin särkyvää aarretta.

En hennonut heti aloittaa lukemista, koska olin kiireinen ja halusin lukea tämän teoksen keskittyneesti ja sopivassa mielentilassa. Lopulta päädyin aloittamaan kirjan istuessani uusgotiikkaa edustavassa kirkossa myrskyisenä päivänä, kun harmaat pilvet roikkuivat alhaalla ja tuuli ulvoi puiden oksissa, korkeiden ikkunoiden takana. Olin sademyrskyn keskellä kirkossa täysin yksin monta tuntia ja pääsin sisälle Thunderstownin tunnelmaan. Myös muut elämässäni niinä päivinä tapahtuneet haikeat asiat sopivat täydellisesti kirjan taianomaiseen maailmaan, ja koin kirjan ainakin yhdellä tavalla (jos ei useammalla) henkilökohtaiseksi kirjallisuusterapiaksi.

Helpottuneena luin kirjan jälkisanojen viimeisen lauseen: Ali Shaw is currently at work on his third novel.
Suosittelen tutustumista kirjailijan pitämään blogiin ja tarinaan liittyviin piirustuksiin siellä: http://www.alishaw.co.uk


3 kommenttia:

  1. Kuuntelin raitiovaunussa pienen pojan sadepäivän juttuja äidilleen. "Mitä tapahtuis, jos ampuis ukkospilveen luodin? Tai jos ampuis valoluodin tohon, tohon, salamaan?"
    Valloittava nuori tarinankertoja. Älköön kukaan rajoittako hänen mielikuvitustaan. Tuli mieleen, onko tässä kenties tuleva Suomen Ali Shaw :)

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla, ettet pettynyt tähän teokseen. Tyttö joka muuttui lasiksi oli myös minulle sellainen kirja, johon rakastuin heti, joten odotukset seuraavalle teokselle ovat kovat. En ole kuitenkan rohjennut tarttua tähän englanninkielisenä, sillä pelkään menettäväni jotain oleellista, jos en ymmärrä aivan kaikkea. Mitä itse mietit, oliko kieli vaikeaa?

    En malttaisi millään odottaa suomennosta. Ja mahtavaa kuulla myös se, ettei tämäkään tule jäämään kirjailijan viimeiseksi teokseksi! :)

    VastaaPoista
  3. En tarkkaan muista, koinko kielen vaikeaksi. Ainakin haluan lukea kirjan myöhemmin myös suomeksi, että näen miten suomentaja on tunnelmakuvaukset tulkinnut. Toisaalta kirjassa on myös raakoja kohtia, joiden lukeminen oli helpompaa juuri siksi, ettei kieli ollut äidinkieleni; pystyin halutessani etäännyttämään ne kohdat.

    Se piti vielä sanomani, että vaikka kirja imaisikin minut mukaansa, se ei kuitenkaan yltänyt esikoisen hurmaavuuteen. Mutta jos joku kirjoittaa niin huikean esikoisen kuin The Girl with glass feet, on varmaan kohtuullista lukijan taholta, ettei odota hänen toisen kirjansa välttämättä olevan IHAN yhtä upea. Kun tässäkin kuitenkin saa lukiessaan kaiken aikaa nauttia siitä shawmaisesta pienten satumaisten elementtien yhdistymisestä arkielämään.

    Atenan sivuilla ei vielä ole mitään merkkiä siitä, että suomennostyö olisi käynnissä. Odotellaan...

    VastaaPoista