Luin Lasisilmän vasta Linnunaivojen jälkeen, vaikka se on kirjoitettu kaksi vuotta aiemmin. Näin ollen odotukseni olivat liian korkealla ja tipahtivat rysähtäen alas, sillä Johanna Sinisalo ei Lasisilmässä yllä edes koskettamaan samoja nerokkaita ajatuksenkuljetuksia ja aistivoimaisia tunnelmia kuin Linnunaivoissa ja Finlandia-palkitussa teoksessaan Ennen päivänlaskua ei voi.
Lasisilmä tuntuu siis välityöltä, kun kyseessä on Johanna Sinisalon tasoinen kirjailija. Olisin voinut saada tarinasta irti paljon enemmän, jos joku olisi ojentanut minulle kirjan, jonka kantta olisi manipuloitu niin, että tekijä näyttäisi olevan minulle täysin tuntematon.
Lasisilmän aihepiiri sinänsä kiinnostaa. Päähenkilö Taru saa töitä kotimaisen saippuasarjan tuotantotiimissä, ja tiedossa on sekä työn hekumaa että henkilökemioiden värähtelyä tiimin sisällä. Kirjoittaja vie lukijan myös sellaisiin aina särmikkyyttä tuoviin aiheisiin kuin kahden sinkkuelämää viettävän sisaren välinen kilpailuasetelma ja päähenkilön voimakas uppoutuminen työhönsä, minkä seurauksena hän roikkuu kuilun partaalla ja on kadottamassa kosketuksen itseensä. Naisen pään sisälle menevää psykologista tutkailua siis.
Ongelmana on vain se, että tämän ei odottanut olevan pinnallinen ihmissuhderomaani. Johanna Sinisalon olisi odottanut vievän tarinaa myös aivan uusiin ulottuvuuksiin, mitä tässä teoksessa ei tapahdu. Muutamat käsikirjoittajien työhön liittyvät latistavat epäuskottavuudet syövät tarinan vakuuttavuutta entisestään.
Silti kirja saattaa kiinnostaa niitä, jotka seuraavat aktiivisesti Salkkareita tai Emmerdalea ja ovat kiinnostuneita eläytymään pitkäkestoista tv-sarjaa työstävän tiimin arkeen. Miten sarjaa rakennetaan, miten henkilöitä kirjoitetaan ulos ja uusia otetaan mukaan juonenkulkuihin? Nyt sarjan tapahtumiin pääsee eläytymään sisäpiiristä, tuotantotiimin silmin. Pientä lisäkiinnostavuutta tuovat nuorten aikuisten siskosten väliset jännitteet ja sen hetken aavistelu ja odottelu, kun jompikumpi menettää elämänsä hallinnan.
Luin Lasisilmän jo aiemmin, mutta halusin kirjoittaa siitä tähän väliin, ennen kuin kirjoitan tänne mielipiteeni Sinisalon uusimmasta teoksesta. Haluan nimittäin tehdä selväksi, että vahvasta Sinisalo-faniudestani huolimatta en ole hänestä niin sokaistunut, etten pystyisi myös sanomaan suoraan, jos en jotakin hänen teoksistaan kovin ihmeellisenä lukukokemuksena pitänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti