Kari Hotakainen: Jumalan sana

Kari Hotakainen: Jumalan sana. Siltala 2011. 323 s.

”Puhe tekee henkilöä romaanissa”, sanoo Kari Hotakainen Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2011. Sen vuoksi hän laittoi uusimman romaaninsa päähenkilön, toimitusjohtaja Jukka Hopeaniemen, matkustamaan Suomen halki Jaguarissa, jota ajaa tämän edesmenneen isän, Uljas ”Ukko” Hopeaniemen, uskollinen autonkuljettaja Armas Kallio, vakaa demari. Kertomuksen kaksi keskeisintä henkilöä ovat toisilleen lojaaleja, mutta yhteiskunnan eri askelmilla: takapenkillä parasta työvirettään elävä investointipankkiiri ja ratissa puolestaan eläkkeelle jäänyt autokuski.

Ukko on läsnä hyvin vahvasti kolmantena henkilönä autossa C-kasettien kautta, jotka hän on äänittänyt pojalleen. Ukon humalapäisten mutta tiukkojen puheiden ja Jukan ja Armaksen keskustelujen kautta Hotakainen pukee sanoiksi yritysjohtamisen ja median muutoksia Suomessa viime vuosikymmeninä.

Vaikka varsinaiset päähenkilöt ovatkin nämä kolme miestä, jotka on sullottu puoleksi vuorokaudeksi auton sisätilaan – Jukka ja Armas fyysisesti ja Uljas äänensä kautta – Hotakainen tuo tarinaansa mukaan myös kaksi mielenkiintoista naista, jotka samaan aikaan muualla käyvät läpi elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Herkkyyttä tapahtumien käänteisiin tuo Armaksen aikuinen tytär Saara, joka tahollaan kamppailee oman riippuvuusongelmansa kanssa eikä saa kiinni tunteistaan, tai jos saa, ei erota niitä toisistaan. Toinen naispäähenkilö on Huomenta maa -nimisen aamu-tv-lähetyksen juontaja Leena Kontiolahti, jolle talouselämän ison nimen, haastatteluja tähän saakka visusti karttaneen Jukka Hopeaniemen saaminen suoraan lähetykseen olisi mahtava työvoitto ja meriitti tv-toimittajana.

Lisäksi tarinaan tuodaan välillä mukaan myös maantiellä harhaileva mieshenkilö.

Sanansa on sanottavana myös Konserni Oyj:n hallituksella.

Leena Kontiolahti on suostutellut Hopeaniemeä kirjeitse mukaan Huomenta maa -lähetykseen, ja heidän kirjeenvaihtonsa onkin juonen kuljettamisen kannalta tärkeä elementti. Näihin kirjeisiin tosin liittyvät myös kirjan heikkoudet, sillä kirjeiden saama sävy syö tarinan uskottavuutta. Mutta Hotakaisen tyylihän on lennokkaan ironinen, joten jonkun henkilön poikkeaminen totutusta ammatillisesta käytöksestään ei mielestäni riko kirjailijan linjaa, joka muutenkin on humoristisesti tyylilajeja sekoittava.

Autossa puhutaan, kuunnellaan Ukon haudantakaista paasausta C-kaseteilta, ja välillä Bob Dylania ja Lucinda Williamsia. Hopeaniemeen on tehnyt vaikutuksen myös ruotsalainen tenori Jussi Björling. Lukija aistii matkalla olemisen vapauden ja rentouttavan irtautumisen muusta maailmasta, Hotakainen on hienosti tuonut tarinaan road tripin vapauttavaa tunnelmaa, vaikka silloin kun puhutaan, puhutaankin asiaa politiikasta, johtamisesta ja rahasta.

Tarinan lomaan Hotakainen pudottelee maukkaita virkkeitä, jotka toimivat myös irrallaan:

Älä ota nimeä, jota et voi kantaa, älä asentoa, jossa veri ei kierrä.

Jukka Hopeaniemi saa hengähtää hetken lähtöpaikan ja määränpään välillä, mutta Helsinki lähestyy vääjäämättä – samoin tv-studio, jossa hän on aikeissa tehdä henkilökohtaisen elämänsä historiaa astumalla reaaliajassa kameroiden eteen vastaamaan satojen tuhansien suomalaisten silmäparien edessä toimittajan kysymyksiin.

Hopeaniemen julkisuuskuva ja mielipiteet ovat siihen saakka olleet tiukasti miehen ja firman hallinnassa. Valikoiduissa lehtihaastatteluissa hän on pystynyt niitä valvomaan ja säätelemään. Suora tv-lähetys on kuitenkin jotakin ihan muuta. ”Yksi sana oikeassa paikassa voi nostaa meidät korkeuksiin ja yksi väärä sana syöstä helvetin tuliin”, Hotakainen toteaa kirjamessujen haastattelussa.

Lukupiirissämme arviot kirjan erinomaisuudesta hajosivat jonkin verran. Henkilö, joka ei ollut erityisemmin innostunut kirjasta, perusteli mielipiteensä näin: ”Hotakaiselle on ominaista, että hän ottaa järeän aiheen ja käsittelee sitä latteasti. Kieli raflaavaa, mutta ei mitään uutta ammennettavaa sisällöllisesti.”

Itse seisoin kirjasta kovasti pitäneiden rintamassa. Minun odotukseni Hotakaisen Jumalan sana täytti oikein mukavasti, vaikka ne olivatkin olleet korkealla, Ihmisen osan jälkeen.

Jumalan sanassa on paljon Jukan ja Armaksen välistä dialogia, joten se on nopealukuinen. Alussa tarinan imuun oli hieman vaikea päästä, mutta noin sivulla 130 huomasin ahmivani sitä sivu sivulta, kuin taitavasti huipentumaansa kohti kulkevaa jännäriä.

Laskettu aika on 07.05. Silloin Leena Kontiolahti synnyttää ensimmäisenä tv-toimittajana tässä maassa investointipankkiiri Jukka Hopeaniemen suorassa lähetyksessä.

Hotakainen on jakanut kirjansa neljään osaan: Sanat, Sävellys, Sovitus, Hiljaisuus.

Kursivoidut lainaukset kirjan sivuilta 292 ja 179.