Markus Nummi: Karkkipäivä

Markus Nummi: Karkkipäivä. Otava 2010. 383 sivua.

Kirjassa on useita henkilöitä, joiden elämää seurataan läheltä ja joita voisi nimittää kirjan päähenkilöiksi. Työmoraaliltaan uskollinen sosiaalityöntekijä Katri, jolle tuottaa haastetta nähdä omat lapsensa. Kirjailija Ari, joka ei tiedä, mitä häneen turvautuvalle vieraalle pojalle pitäisi sanoa, varsinkin kun päällimmäisenä on työn alla olevan kirjan aikataulu. Jos jotain nasevaa tulee mieleen, Arin ajatus kääntyy heti omaan kirjoitustyöhön. Kirjan keskeisistä aikuisista henkilöistä eniten epätasapainoissa on tilanhallintasuunnittelija Paula.

Tomi, Mirja, Marja ja Saara ovat lapsia tämän kaiken keskellä.

Tomi on lapsista eniten esillä, hänestä kerrotaan eniten – myös hänen omasta ajatusmaailmastaan, mikä on kirjan koskettavinta ja liikuttavinta antia. Markus Nummi on tuonut kirjaan huumoriakin, esimerkiksi juuri Tomin mielenvälähdysten kautta, mutta samalla huumoriin sekoittuu koko ajan se ymmärrys, että kyse on asioista, joista on usein nauru kaukana.

Markus Nummi on ottanut kirjan teemaksi todella tärkeän aiheen: ”aikuisten teinien” toilailujen keskellä näkymättömiksi jäävät lapset. Hienosti rakennettu, eri näkökulmia hyödyntävä, loppua kohti tunnelmaa suvereenisti tihentävä ja nopeatempoikseksi jännäriksi yltyvä kirja. Tapahtumaympäristönä on ihan normaali vuokrakerrostalojen pihapiiri. Vastikään luin Hesarista, että joka neljäs helsinkiläislapsi asuu kaupungin vuokra-asunnoissa. Osa tapahtumista sijoittuu elintarvikemyymälään sekä sosiaalivirastoon.

Koska luin kirjan alun perin jatkona teemalleni ”viime vuoden Finlandia-ehdokkaat”, vertasin Karkkipäivää myös aiemmin lukemiini Rimmisen Nenäpäivään ja Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan -romaaniin. Karkkipäivän hahmoista skitsoimmasta tulee mieleen Rimmisen Irma, mutta Nummen vastine epäjohdonmukaisesti säheltävälle Irmalle on paljon rajumpi ja hätkähdyttävämpi: Rimmisen päähenkilön viattomat valheet ovat tässä vaihtuneet korkokengillä sipsuttavaan kieroon, viehättävän ulkokuoren alla salakavalasti järkkyneeseen mieleen, manipuloinnin mestariin. Samoin toinen kirjan aikuisista päähenkilöistä, ikuisuusprojekti-käsikirjoitustaan hahmotteleva Ari, Nummen vastine Alexandra Salmelan wanna-be-kirjailija Angielle, törmää paljon vakavampiin yhteiskunnan epäkohtiin. Niin hauskoja ja sujuvasti kirjoitettuja kuin Rimmisen ja Salmelan kirjat olivatkin, Karkkipäivä menee niiden edelle sanottavansa painoarvossa, ja nämä kolme erinomaista vuoden 2010 Finlandia-ehdokasta luettuani olisin itse suonut palkinnon Karkkipäivälle.

Markus Nummi on kirjoittanut useita kirjoja jo tätä ennen, ja niitä on myös käännetty eri kielille. Itselleni tämä oli ensimmäinen teos hänen tuotannostaan. Markus Nummi on toiminut myös elokuvan parissa käsikirjoittajana ja ohjaajana. Hän on runoilija Lassi Nummen poika.