Kirja alkaa nykyhetkestä. Aikuiseksi kasvanut Jaana tulee tapaamaan pariskuntaa, jonka luona Helsingissä hän on lapsuudessaan viettänyt paljon aikaa. Jostain korkealta, ulottumattomissa olleesta kaapista, Jaana saa käsiinsä laatikollisen vanhoja kirjeitä, ja muistot palaavat pintaan. Tämän jälkeen palataan takaisin Jaanan lapsuuteen ja varsinainen tarina alkaa.
Pääkaupunkiseudulla asuva täti on mennyt naimisiin ja saapuu tuoreen aviomiehensä kanssa kylään kuusivuotiaan Jaanan luo. Fiini pariskunta herättää vaatimattomassa itäsuomalaisessa perheessä ihailua ja vähän kateuttakin. Samalla Jaanan äitiä nolottaa, että pitää ottaa vieraat vastaan maha pystyssä - jo neljättä penskaa pukkaa. Alempiarvoisuuden tunne, vanhempien väsymys ja huono omakuva, kuvataan uskottavasti ja koreilematta. Kun hienot Helsingin-vieraat haluavat hemmotella Jaanaa ja kutsua tämän luokseen, hän on varsinainen onnentyttö.
Marja Björkin muutaman vuoden takainen esikoisteos herättää lukijassa erittäin ristiriitaisia tunteita. Aiheena on lapsen hyväksikäyttö lapsen omasta näkökulmasta, niin kuin hän tilanteen siinä ja nyt ymmärtää. Taitavasti kirjoitettu 1960-luvulta liikkeelle lähtevä ajankuvaus on kirjoitettu Jaanan minä-näkökulmasta. Tapahtumia viedään kaiken aikaa eteenpäin myös hienostelemattoman dialogin kautta, josta on puhujille ominaisten sanontojen ja murteen käytön kautta saatu elävää ja uskottavaa.
Lukija ikään kuin viedään pienen tytön silmin kaikkiin näihin tilanteisiin, alkujaan viattomaan maailmaan, jonka joku hitaasti ja peruuttamattomasti tahraa. Manipulaatio tapahtuu vähitellen, eikä lapsi sitä itse välttämättä ymmärrä, vaikka vaistoaakin, että jokin tässä on väärin. Tämä tekee lukukokemuksesta erityisen voimia vievän; lukija kokee itsensä voimattomaksi ja toivoo koko ajan, että joku aikuinen huomaisi tilanteen ja puuttuisi asiaan. Tai ainakin, että väärintekijä saisi rangaistuksensa. Tämä odotus toimii jännitteenä kirjassa lähes loppuun asti.
Marja Björkin Posliinista voin sanoa ensinnäkin sen, että se on todella hyvin kirjoitettu. Samaan hengenvetoon totean, että tämä kirja vaatii myös varoituksen sanan. Mukana on konkreettisia hyväksikäyttötilanteita ja ne kuvataan kohteena olevan lapsen kokemina. Näin ollen voisin jopa sanoa kirjan olevan niin rankka, että lukijan kannattaa varata aikaa sen herättämän sanattoman raivon ja hämmennyksen työstämiseen. Virkistävää lomalukemista tämä kirja ei näin ollen ole. Toisaalta kirja havahduttaa ja auttaa pitämään silmiä auki. Björkin rohkeus kirjailijana voi kauhistuttaa toisia, ja toiset kiittävät siitä.
Koska Björk osoittaa esikoisteoksessaan erityistä kypsyyttä aiheen käsittelyssä, tarkkuutta taustatyössä ja sujuvaa tekstin hallintaa, olen ottanut lukulistalle hänen toisen romaaninsa, Puuma, joka kertoo aikuisen naisen suhteesta jonkin verran nuorempaan mieheen eikä siten ehkä ole aiheeltaan ihan yhtä rankka kuin Björkin esikoinen - vaikka ei tämä kirjailija näköjään ihan helppoihin teemoihin tyydy. Marja Björk on ammatiltaan juristi ja luonteeltaan avoin ja ihmisistä kiinnostunut, tarkka havainnoija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti