Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi

Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi
(The Girl With Glass Feet)
Atena 2011.

Englanninkielinen alkuteos ilmestyi 2009. Suomentanut Taina Wallin.
394 sivua.

Elämänhaluinen, ulospäin suuntautunut nuori tyttö saapuu hankalapääsyisen suomaaston peittämälle saariryhmälle, jonne ihmiset ovat paenneet todellisia ihmissuhteita, tai syntymästään saakka jääneet sinne piilottelemaan niiltä.

Kerronta on herkkää, koska teema on niin hauras ja arka – siis ihmissuhteet. Kirjan pääosassa on kaksi hyvin erilaista nuorta ihmistä, jotka hapuilevat toisiaan kohti. Kiinnostus on molemminpuolista, vaikka toinen samalla tapojensa mukaisesti pyristelee kaiken aikaa lähelle tulemista vastaan. Samalla molemmat yrittävät ymmärtää, miten käytösmallit periytyvät edelliseltä sukupolvelta. Miten voin antaa anteeksi vanhemmilleni kaiken sen inhimillisen rosoisuuden, minkä olen heiltä perinyt, ja miten antaa anteeksi kaikki se epätäydellisyys, jota heissä lapsena ja nuorena jouduin näkemään.

Ali Shaw on punonut esikoisteokseensa paljon symboliikkaa. Syrjäisellä saariryhmällä elää joitakin ihmeellisiä eläimiä, joista mantereella ei tiedetä mitään. Pienet, mielikuvituksen varaan rakennetut, saaren luontoon ja eläimistöön liittyvät yksityiskohdat sisältävät koskettavia vertauskuvia. En kuitenkaan kerro tarkemmin, mitä itse niissä näin, sillä nämä elementit saattavat puhua yhdelle lukijalle yhtä ja toiselle toista. Näin pitää olla, tästä saa jokainen lukija tehdä itselleen henkilökohtaisen kokemuksen. Shaw’n luoma ympäristö, St. Hauda’s Landin saariryhmä, henkii syrjäisen ja harvaan asutun luonnon karua vetovoimaa, ja suomalainen lukija varmasti voi samaistua seudun asukkaisiin.

Kirja sisältää siis myös mielikuvituksen tuotetta, joka tekee siitä eräässä mielessä aikuisten sadun. Toisaalta nekin lukijat, jotka eivät yleensä sellaisista todellisuuden rajat ylittävistä elementeistä pidä, saattavat silti pitää tästä kirjasta, sillä ihmissuhteisiin pureudutaan hyvin konkreettisesti tämän ajan ihmisen kokemuksesta. Joten tilanne, johon tarina sijoittuu, on suurimmaksi osaksi normaalia elämää, jota me kaikki elämme – harvat meistä tosin näin eristyneessä yhteisössä, keskellä vaarallisia suonsilmäkkeitä. Tämän St. Hauda’s Landin eristyneisyydenkin voi tosin tulkita ennen kaikkea kuvaannollisesti, jolloin tilanteeseen voi samastua lähes jokainen lukija. Lähes kaikkihan me varmaan olemme jossain elämänvaiheessa kokeneet olevamme oma eristetty saaremme, etäällä muista. Joko omasta tahdosta tai tahtomattamme.

Pidin kirjassa eniten päähenkilöiden, Idan ja Midaksen, persoonista, heidän erilaisuudestaan ja luonteiden kuvauksista, ja molempien tarinan etenemisestä. He eivät jääneet paikoilleen, vaan molemmille oli kirjan loputtua tapahtunut sekä ulkoisten tapahtumien että sisäisen kasvun osalta erittäin paljon.

Pidin myös siitä, että kaikkea ei pyritty selittämään. Tästä voisi tietysti myös löytää kirjan ainoan miinuksen, eli sen, että jotkut henkilöt, kuten muutama erittäin mielenkiintoinen ja kiehtova hahmo, jätetään täysin sivurooliin, eikä heidän elämästään vilauteta kuin pieniä välähdyksiä, sikäli kun ne liittyvät Idan ja Midaksen tarinaan. Toisaalta kirjailija on tässäkin peilannut kauniisti tosielämää: onhan meidän jokaisen elämässä sivuhenkilöitä, jotka jossain vaiheessa näyttelevät tärkeää roolia tietyssä tilanteessa, joiden puoleen ehkä elämän kriiseissä käännymme saadaksemme apua, mutta myöhemmin heidän polkunsa jatkuu johonkin muualle, emmekä saa tietää, miten heille lopulta kävi.

Idan ja Midaksen tarinaa seurataan loppuun asti, se on tämän kirjan perusjuoni, jonka Shaw on rakentanut hienosti ja jota hän tarinan edetessä vielä hiljalleen syventää.

Suosittelen kirjan lukemista ihan jokaiselle, olitpa mies tai nainen ja minkä ikäinen tahansa. Tätä kirjaa voisi myös suositella terapiana ihmisille, jotka ovat kokeneet pettymyksiä tai menetyksiä ihmissuhteissaan – joko suhteessa vanhempiin, tai rakkaus- tai ystävyyssuhteissa. Kirja rohkaisee avautumaan uudestaan, mutta varoituksen sana on silti paikallaan, sillä kirja vie meidät matkalle syviin vesiin, ja jos tämän kirjan lukee herkässä elämänvaiheessa, ilman hartioita ravistelevaa itkua tästä lukukokemuksesta ei taatusti selviä.

Järkyttävän kaunis merkkiteos. Ali Shaw’n debyytistä on vielä yhteenvetona sanottava, että harvoinpa kenenkään kirjailijan ensimmäinen julkaistu kirja on näin huikean ihana.

- - -

Ali Shaw on englantilainen nuorimies, hän pitää omaa blogiaan, joka löytyy hänen nimensä googlaamalla, ja hän on parhaillaan kirjoittamassa toista pitkää romaaniaan.