Äiditön 16-vuotias tyttö, viehättävä, moderni, elämän- ja kapinanhaluinen, rakastuu Montrealissa musiikkiklubilla eksoottisen näköiseen, itseään viisi vuotta vanhempaan poikaan, joka sanoo nimekseen Serey. Nuoruuden romanssin kuvaus on raikas ja nostalginen.
Sitten Sereyn kotimaassa, Annelle tuntemattomassa ja kaukaisessa Kambodšassa, julmat punakhmerit syöstään vallasta, ja Sereyn on lähdettävä takaisin kotiin: hänen täytyy saada tietää, ovatko hänen läheisensä hengissä ja miten he voivat.
Sitten Sereyn kotimaassa, Annelle tuntemattomassa ja kaukaisessa Kambodšassa, julmat punakhmerit syöstään vallasta, ja Sereyn on lähdettävä takaisin kotiin: hänen täytyy saada tietää, ovatko hänen läheisensä hengissä ja miten he voivat.
Anne jää kaipaamaan poikaystäväänsä. Tytön huoleton elämä saa äkkiä kovan käänteen, särön, jota hän ei enää pysty pyyhkimään pois.
Yli kymmenen vuoden jälkeen Anne lähtee etsimään Sereytä.
Tarina Annen ja Sereyn rakkaudesta on kaunis ja elävästi kirjoitettu. Repliikkejä ei ole erotettu lainausmerkein tai repliikkiviivoin muusta kerronnasta, ja tämä on tässä tapauksessa hyvä ratkaisu. Tarina tulee eläväksi elämäksi lukijan mielessä. Annen nuoruudenkevyeen intohimon huumaan ja sen jälkeensä jättämään ensirakkauden muistoon ja kaipaukseen on helppo eläytyä.
Tämän jälkeen tarinaan tulee mukaan epäuskottavia käänteitä. Vaikka sanonta kuuluu, että maailma on pieni, ei se sentään näin pieni ole… Yhteensattumat käyvät vähän liian helpoiksi tässä tarinassa.
Silti Kadonneet on upea teos, paikoin niin häikäisevän ravisteleva ja julmankipeitä kohtaloita eteemme piirtävä, ettei sitä kuivin silmin läpi lue, eikä se voi olla jättämättä lukijan mieleen jotain pysyvää. Kirjailija on matkustanut useissa maissa, myös Kambodšassa, ja lukija vaistoaa, että ihmisillä, joista hän kirjoittaa, on esikuvansa todellisuudessa.
Jollain tapaa tämä on niitä kirjoja, jotka luettuaan ei enää ole entisensä. Tapahtumien ja maisemien kuvaukset ja ihmisten kohtaamiset ovat todentuntuisia, ja vaikka muutamat liian helpot ratkaisut häiritsevät, silti tämä tarina täytyi kertoa.
Jollain tapaa tämä on niitä kirjoja, jotka luettuaan ei enää ole entisensä. Tapahtumien ja maisemien kuvaukset ja ihmisten kohtaamiset ovat todentuntuisia, ja vaikka muutamat liian helpot ratkaisut häiritsevät, silti tämä tarina täytyi kertoa.
Kiitos sille naiselle, jonka nimeä en saanut koskaan tietää. Phnom Penhin torilla sinä mursit hiljaisuuden ja pyysit minua säilyttämään muistosi.
Kursivoitu lainaus kirjan sivulta 278.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti