Junichirō Tanizaki: Avain

Junichirō Tanizaki: Avain (Kagi, originally published in 1956).
Tammi 2010, 5. painos. Ensimmäinen suomenkielinen painos 1961. Suomentanut Tuomas Anhava. 140 sivua.

Japanilainen kulttuuri ja 1950-luku, täytynee siis valmistautua kulttuurieroihin. Tanizaki on ollut Japanissa yksi suosituimmista 1900-luvun kirjailijoista. Hän on kirjoittanut eroottisista aiheista, joita ei maassa aiemmin ollut niin rohkeasti käsitelty.

Kirjan teemoja ovat mustasukkaisuus ja kolmiodraama. Alkuasetelmana on reilut parikymmentä vuotta kestänyt sopimusavioliitto, jossa puolisot eivät ole koko aikana kommunikoineet toistensa kanssa sillä tavalla läheisesti kuin me nykyajan länsimaiset pariskunnat kommunikoimme. Kun vaimoaan näkyvästi vanhempi mies alkaa huomata muutoksia terveydentilassaan, tämä heijastuu myös parin seksuaalisuuteen. Asioista ei kuitenkaan voi edelleenkään puhua suoraan, joten mies vuodattaa pelkonsa ja kaipuunsa päiväkirjamerkintöihin ja varmistaa, että vaimo pääsee lukemaan päiväkirjaa, vaikka näennäisesti se on lukittu ja yksityinen. Tähän viittaa romaanin nimi, Avain.

Vaimo ryhtyy toimimaan omalta osaltaan samoin. Kaiken aikaa kummallekaan ei ole täysin varmaa, onko toinen tarkoituksellisesti antanut toiselle avaimen päiväkirjansa salaisuuksiin, eikä varmaa ole sekään, onko päiväkirja täysin vilpitön: sillä jos toinen vain teeskentelee sen olevan salainen mutta todellisuudessa suorastaan kirjoittaa sitä vain puolisoa varten, silloinhan teksteissä on myös mahdollisuus kaiken aikaa laskelmoidusti manipuloida ja johdatella suhteen toista osapuolta.

Kirjassa on vain neljä henkilöä, joista alussa aviomies tulee lukijalle läheisemmäksi. Vaimo Ikuko vaikuttaa minusta alussa tylyltä ja etäiseltä. Lukija samoin kuin aviomieskin joutuu arvailemaan vaimon aitoja tunteita, ja vasta myöhemmin meidät päästetään hieman lähemmäs hänen todistettavasti todellisia ajatuksiaan. Lisäksi tarinassa esiintyvät pariskunnan tytär Toshiko sekä vieras, herra Kimura.

Tyylikkäästi ja hienosävyisesti kirjoitettu tarina vastaa loppupuolella moniin kysymyksiin, mutta jättää silti vääjäämättä myös paljon asioita lopullisesti avoimeksi. Kirjan luettuaan on kyllä iloinen siitä, että asuu sellaisessa kulttuurissa, jossa voi sallitusti puhua puolisonsa kanssa asioista niiden oikeilla nimillä. Silti tästä kirjasta voi löytää myös universaaleja ajatuksia seksuaalisen, molempia osapuolia tyydyttävän tasapainon hakemisesta parisuhteessa, vanhenemisen myötä väistämättä tapahtuvista muutoksista ja mustasukkaisuuden nakertavasta vaikutuksesta.

Mutta ennen kaikkea kirja on kiehtova sukellus japanilaiseen kulttuuriin. Minua kiinnostaisi lukea samantyylinen parisuhdetta käsittelevä kirja 2000-luvun alkupuolelta ja pohtia, miten paljon Japanissa kommunikaatio on avautunut viiden vuosikymmenen aikana.