lauantai 27. huhtikuuta 2013

Pirjo Hassinen: Popula




Pirjo Hassinen: Popula. Otava 2012. 318 sivua.

Raamikas portsari Perttu on vaaleakutrinen perus-arjalaisen ilmentymä. Pinnan alla muhii aggressioita, Perttu peittelee hätäänsä äidin dementoitumisesta; napanuoraa ei ole vieläkään leikattu kunnolla pois, ja kun äiti hiipuu tuntemattomiin, Pertun sisällä vahvistuu tarve kuulua johonkin.

Perttu on kiinnostavalla tavalla ristiriitainen ihminen, toisaalta väkivaltaan ja raivoon taipuvainen, toisaalta hyvin suojeleva naisia kohtaan, mikä saattaa johtaa väärinkäsityksiin. Toisaalta yksinkertainen, toisaalta joillakin alueilla street smart, ei kuitenkaan tarpeeksi smart välttyäkseen joutumasta noloihin tilanteisiin, tyhmyys nousee vahvemmaksi piirteeksi. Kirjailija piirtää mielenkiintoni herättävää juonenkuviota: tälle pojalle ei voi käydä hyvin. Varsinkin kun kuvaan astuu mukaan Jukka Kalmari, älykäs populistipoliitikko, joka on kiinnostunut Pertun fyysisestä voimasta ja vie tämän ajatuksia kuin pässiä narussa.


Pertun naapurissa asuvan Pirjon profilointi jää hieman epäselväksi. Miten niin sekaisin oleva keski-ikäinen nainen voi olla niin viehättävä silloin, kun hänet kuvataan toisten silmin? Ja toisaalta taas tyttären silmin nähtynä hän on todella rasittava ripustautuja.

Pirjon aikuinen tytär Rita ja hänen uusioperheensä kuvataan myös asetelmassa, jossa on aineksia vaikka minkälaisiin juonenkäänteisiin. Alussa Popula koukuttaa kivasti.

Kirjan napakaksi nimeksi valittu Popula on yhtä kuin populistinen puolue, jota johtaa valovoimainen Jukka Kalmari. Tässä toisaalta kirjan heikkous alkaa. Mitä kirjailija on halunnut sanoa? Vertaako hän Kalmaria erääseen todelliseen henkilöön, Populaa tosielämässä äkkinousun tehneeseen uuteen puolueeseen? Tai tietysti vertaa, tyhmä kysymys, mutta kuinka löyhiä vs. tarkkoja ja paljastavia yhteneväisyyksien on tarkoitus olla?

Minua häiritsee Jukka Kalmarin alatyyli. Ihmisen monitasoista röyhkeyttä ja oman karisman avulla tapahtuvaa härskiä ympäristön manipulointia voi kuvata mielestäni paljon tehokkaammin hienovaraisemmilla tavoilla kuin pistämällä poliitikon suuhun rivoa sukupuolisanastoa. Minusta se on jotenkin halpa ratkaisu. Toisaalta Hassinen kuvaa kiinnostavalla tavalla tämän päivän kotimaiseen politiikkaan rakentamansa asetelman. Hän on sisällyttänyt siihen aineksia vanhasta teemasta ”Keisarin uudet vaatteet”. Kalmari tekee mitä tahtoo, mutta virheistään hän syyttää muita. Johtajan mielestä hänen uskotut sisäpiiriläisensä, uskolliset seuraajansa, ovat vastuussa siitä, ettei hän mene liian pitkälle. Hän toivoisi, että joku uskaltaisi oikaista häntä, kun hän innostuu liikaa. Onko tämä vahvojen johtajien yleisempikin toive? Ovatko seuraajat vastuussa, vai se joka heitä vie? Tätä kysymystä voi kirjan luettuaan jäädä pohtimaan pitempäänkin.

Vahva vaalea nuorukainen osuu Jukka Kalmarin silmään. Pertulle löytyy tehtäviä puoluejohtajan lähimpänä apulaisena, eräänlaisena autonkuljettajana ja turvamiehenä. Yön hämäryydessä johtaja ei voi vastustaa kiusausta avautua apulaiselleen, purkaa johtavassa asemassa, yksinäisellä paikalla olevan miehen ajatuspaineita. Nämä tilanteet toivat välähdyksenä mieleeni Kari Hotakaisen Jumalan sanan, mutta Popula ei yllä lähellekään Hotakaisen tyylikästä intensiteettiä.

Tarinassa on tärkeitä sivuhenkilöitä, joita en tässä ole maininnut lainkaan. Totean vain, että kirjasta olisi voinut saada voimakkaan puheenvuoron rasismia vastaan. Mielestäni se juonenlanka kuitenkin katoaa kirjailijan kädestä jonnekin ennen lopun tapahtumia, ja loppumetrien käänteet ovat teennäisiä.

Miehen huuto on olennainen elementti, joka yhdistää toisiinsa kirjan alun ja lopun, mutta minä puolestani kadotin tämän juonenlangan. Joku tarinan vahva kerrontapolku, joka alussa lupaa jännitteen jatkumista ja kutkuttavaa kiristymistä, kantaa tietyn matkan ja sitten haalistuu.

4 kommenttia:

  1. I'm italian and I red this with google translate, i liked it! bye bye

    VastaaPoista
  2. That's nice! I'm glad to hear that you enjoyed the text. Google translator can sometimes be very helpful. I sometimes use it to read Italian sentences, like Gianluigi Buffon's facebook entries :)
    Ciao!

    VastaaPoista
  3. Hei! Great, so you are a Juventus fan? Me too! Nice to meet you Mimu, have a nice weekend :) ciao!

    VastaaPoista
  4. Hei!

    Olen kirjallisuuden opiskelija Itä-Suomen yliopistossa ja teen pro gradua Kari Hotakaisen teosten vastaanotosta kirjablogeissa ja ammattikritiikissä. Teokset ovat Luonnon laki, Jumalan sana, Ihmisen osa ja Juoksuhaudantie. Tutkin sitä, miten edellä mainittuja teoksia on arvotettu.

    Olen huomannut, että sinulla on kirjoituksia juuri näistä teoksista. Kaipaan kuitenkin enemmän tietoja sinusta, jotta voisin muodostaa lukijakuvaa. Kaikkia tietoja käsitellään luottamuksellisesti. Käytän lopullisessa työssäni nimimerkkiäsi. Tarvitsisin sinusta seuraavia tietoja: ikä, sukupuoli, ammatti, koulutus ja asuinpaikkakunta. Lähetä tiedot sähköpostiini mahdollisimman pian: helipaa@student.uef.fi.

    Jos kaipaat lisätietoja tutkimuksestani, vastaan tiedusteluihin mielelläni. Kiitos vastaamisesta!

    Terveisin
    Heli Paakkunainen

    VastaaPoista